Novellitehtävä: Silmä

Kulmahiomakone leikkaa mineriittiä. Lasken nopeasti, laikkakin viheltää ja paukkuu, mutta kyllä se kestää. Voi, polkaisin vesilammikkoon... No, eipä siinä mitään. Siirtelen vain jalkoja pois, enkä tietenkään kesskeytä töitä.Apulaisella on nähtävästä jo uusi levy. Ollaan edellä aikatauluista, nyt on siis viides päivä. Varastomies vaan istuu ja loikoilee auringon valossa, lippis silmillä.
-Jumalaut, kun elämä ois makeeta, josset pitäis meteliä.
En kuullu oikein kunnolla.
-Mitä?!
-Sammuta se masiina ja tule tupakalle.
Pakko kait se on.
Suljen koneen ja työnnän suojalasit otsalle. Varastomies näyttää askia. Laitan vielä hiomakoneen päälle ja otan tupakan.
-Mitäs siinä oikein pingotat? Varastomies kysy.
-No mitäs luulisit?
-Asuntoa vai?
-No mitäs muutakaan?
On vaikea löytää hyvää ja edullista asuntoa...
Sytytän tupakan ja istun varastomiehen viereen.
-Sitä tää koko perkeleen elämä on, iskemättömän liksan saa joka perjantai kuskata pankkiin. Muija erottaa siitä vaan tupakkarahat. Ja tätä on kestäny jo perkele neljä vuotta.
-No, asuthan sä kuitenkin omassa kämpässä.
-Juu.
Poltan tupakan vähän liiankin kiireellä, kun pitää jatkaa töitä. Mestari on tullut kehuneeksi, etten jätä mitään tekemättä, että nirsoile. Me vaihdetaan apurin kanssa levyä.
Vihdonkin kahvitauko lyö yhdeksältä. Minä ja muut pojat mentiin kahvilaan.
Varastomies ostaa kavin ja viinerin, niinkuin tavallista. Minä ja apuri istutaan ikkunapöydässä ja varastomies tulee kohta kolmanneksi. Olin juuri selittämässä kuinka auto levisi ja ei uudesta ole mitään tietoa.
-Mitenkäs se kävi? varastomies kysäisi.
-No oltiin appiukon luokse menossa, kun musta rauta tuli koneen kyljestä ulos.
-Siihen jäi sitten matka appiukon luokse, apuri tokaisi.
-Niin kun jäi autokin, enkä minä sitä pois hae, se on varma. Olkoon tiellä.
-Ne saa rekkarista sun tiedot ja lähettää laskut.
-Miten ne pystyis, otin rekkarit pois.
-Sinusta tuli sitten jalkamies kerralla, varastomies sanoo.
Minä nyökkään. Yritin ottaa tupakka-askia pois taskusta mutta suojalasit tuli koko ajan tielle, joten heippasin ne pois ja pyristelin taskua ja sain heitettyä tulitikut lattialle, mutta sain myös askin ja ajattelin ojentaa vaikka ei siellä ollut kun 4.
-Anna olla, sulla on niin vähän.
-Etkös meinaa soittaa tänää ollenkaa? Muurari huuti.
Varastomies kahto kelloa ja pinkas ylös. Hiomakone lähti käyntiin. Hän meni sisälle ja alko tekemään töitä.
Yht'äkkiä jostakin pongahtaa, joku terävä silmäkulmaan.
-Ai saakuta!!!! Meni näkö!!!! Sitten jotkut tuli ja yritti kiertää sidettä silmän ympäri, erittäin kehnosti.
Sitten mentiin ambulanssiin ja lääkäriin ja lääkäri oli sitä mieltä että kaikki on hyvin, pieni naarmu.
Sitten viikonloppu lepoa ja maanantaina heti töihin. Lappu silmällä.
-Saitkos sairaslomaa?
-Juu, kolme viikkoa.
-Mitäs meinaat tehä?
-Tulla takasin töihin, jos käypi.
-Vakuutusyhtiö sitten polttaa meidät kaikki, jos jotakin sattuu.
-No kun ei polta.
-No mikäs siinä, mene vaihtamaan vaatteet.
Niinkun meninkin, Mestari ja varastomies jäivät tuijottamaan.
-Oi kuin hyvä juttu. Ei tarvinnu ottaa uutta miestä.
Varastomies tuli vaihtamaan kanssa.
-Oot seinähullu.
-Niin oon, mutta vakuutusyhtiö ei hoida lyhennyksiä. Eikä muuten liittokaan.
-On kehno ilma, perjantaina on parempi.
-Ilma oli, se on totta.
-Mees vaihtamaan varastoon uus laikka.
Ja lähdin vihellellen.